Viimeinen työviikko käynnistyi tänään. Tuntuu jotenkin ihan epätodelliselta että jään tämän viikon jälkeen äitiyslomalle. En osaa tai ehkä uskalla vielä edes kuvitella että meille oikeasti syntyisi elävä vauva muutaman viikon kuluttua. Pikkuveli ilmoittelee itsestään hyvin vahvasti päivittäin. Varsinainen ilta- ja yöeläjä. Potkut ja molskinta tuntuu ihanalta ja vahvistaa uskoa että vatsassa on kaikki hyvin. Esikoiseen verrattuna liikkeet ovat vahvemmat ja tuntuvat selkeämmin, syy on varmasti osaksi siinä että tällä kertaa istukka on takaseinässä.

Ylihuomenna on taas lääkärikäynti Naistenklinikalla, jännittävä nähdä onko vauva jo kääntynyt pää alaspäin. Liikkeiden perusteella en oikein osaa sanoa miten päin hän nyt vatsassa on koska liikkuu niin paljon ja potkuja tuntuu sekä kylkiin että alavatsaan, vähän joka puolelle. Aion myös kysyä lääkäriltä käynnistyksestä. Muutama kuukausi sitten Naistenklinikan lääkäri itse oli sitä mieltä että synnytys voidaan käynnistää 38 viikolla ihan mielenterveyden takia. Viimeksi synnytykseni eteni hyvin käynnistettynä joten sen puolesta ei pitäisi olla esteitä käynnistykselle. Itse toivoisin tottakai että synnytys käynnistyisi luonnollisesti ajoissa koska haluaisin kokea normaalin synnytyksen mutta olen myös käynnistyksen kannalla jos näyttää siltä ettei vauva ole tuloillaan laskettuun aikaan mennessä. Yhtään päivää yli en ainakaan pysty odottamaan.

Ajatukset ovat kyllä hyvin vahvasti tällä hetkellä ainoastaan vauvassa, synnytyksessä ja omien tuntemusten kuuntelussa. Töissä keskittyminen on ollut vaikeaa jo pari viimeistä viikkoa, toisaalta työ on tuonut pakollista muutakin ajateltavaa enkä ole huolehtinut ja stressannut liikaa. Toivottavasti pysyn samalla mielellä ja luottavaisena tulevatkin viikot.