Raskaustesti näytti tänään plussaa.

En todellakaan tiedä mitä ajatella, jotenkin turta olo. Olet niin toivonut tätä mutta ensimmäisen raskauden epäuskoisesta ilosta ei nyt ole tietoakaan. Jotenkin en edes usko koko plussaa todeksi. Taidan lähteä apteekkiin ostamaan toisen testin. Tämä raskaus pelottaa, enää en elä harhakuvitelmissa, joissa positiivinen raskaustesti tarkoittaa elävää vauvaa ensi kesänä. Mitä vaan voi käydä. Toivon parasta ja samalla pelkään pahinta koska tiedän miltä se tuntuu. Enkä tiedä kestäisinkö sitä toistamiseen. Tiedän aivan liikaa miten asiat voivat mennä pieleen. En ole joulukuun jälkeen pitänyt kenenkään vauvaa sylissäni. Kosketusmuistissani on vain oman kuolleen pienokaiseni kevyt tuntu käsivarsillani. Saankohan ensi keväänä pidellä elävää lastani?

Toivon niin että joku voisi luvata tällä kertaa asioiden menevän hyvin. Mistä löytäisin uskoa ja voimia tuleviin kuukausiin? Rakastan jo nyt pienenpientä alkua sisälläni. En voi muuta kuin odottaa ja toivoa.