Liian kiirettä töissä,  pientä pahoinvointia, kasvavaa vatsaa, tätä on kuulunut viime viikkoihin. Ja kova nälkä. Syön parin tunnin välein ja silti vatsa kurnii. Oireista päätellen joku siis kasvaa ja voimistuu, toivottavasti.

Töissä on ollut sellainen kiire, etten ole liikaa ehtinyt raskauttani edes pohtia. Pelko keskenmenosta on koko ajan mukana mutta olen jankannut itselleni että jos jotain sattuu nyt, se on luonnollista, eikä sikiö ollut kunnossa eikä olisi jaksanut kasvaa. Täysiaikaisen, terveen lapsen kuolema kohtuun on epäreilua ja luonnotonta. Alkuraskauden keskenmenoilla yleensä on luonnollinen syy.

Naistenklinikalta sain kutsun Predo-tutkimukseen. Tutkimuksen tavoitteena on löytää keinot ennustaa raskausmyrkytyksen todennäköisyyttä ja sikiön kasvuhidastumaa. Osallistun mielelläni tutkimukseen ja toivon ettämjotain selviäisi ja yllättävään sekä vaaralliseen sairauteen osattaisiin edes ennalta varautua. Lisätutkimukset rauhoittavat  mieltä, olen ainakin tehnyt kaiken mahdollisen.

Pahoinvointi tuntuu tässä raskaudessa vain konkretisoivan raskautta. En valita, jos oireisiin on luottaminen olen raskaana. Ensimmäinen ultra on vasta kuukauden kuluttua, en millään malttaisi odottaa. Taidan kysyä ennen ultraa vielä mahdollisuutta mennä kuntelemaan sydänääniä neuvolaan, haluan niin kovasti tietää asuuko siellä vatsassa ihan oikeasti joku.