Täällä sitä ollaan oltu kotosalla jo melkein viikko. Tuntui epätodelliselta jäädä kotiin, en kai vieläkään uskalla uskoa että kaikki menisi hyvin ja oikeasti saisimme vauvan kotiin muutaman viikon päästä. Ensimmäinen viikko on mennyt lähinnä lepäillessä, ensi viikolla ajattelin pestä vauvanvaatteita ja valmistella muutenkin tilaa ja paikkoja vauvalle. Nyt kotona ollessa olen tarkkaillut entistä enemmän vauvan liikkeitä ja omaa vointiani, mitannut verenpainetta ja testannut pissaa lähes päivittäin. Jos raskausmyrkytys on tulossa niin toivon että saisin edes jonkin oireen, viimeksihän mitään oireita ei ollut ennen kuin oli liian myöhäistä.

Eilen sattui hauska juttu kotona. Välillä olemme iltaisin molemmat miehen kanssa niin räjähdysherkkiä, molemmilla hermot kireällä ja ajatuksissa ainoastaan toive että kumpa kaikki nyt vaan menisi hyvin ja minä ja vauva selviäisimme hengissä. Olin eilen käynyt läpi vauvan vaatteita ja valinnut kotiutumisvaatteet vauvalle. Kerroin ja näytin miehelle mitä olin valinnut. Hän totesi valintaani että kunhan nyt vauva syntyisi elävänä niin vaatteita voi sitten miettiä. Hän kysyi vielä olenko jo pakannut laukun. Kysyin mitä laukkua hän tarkoittaa. Hän vastasi jo vähän hermostuneemmalla äänellä, no sen LAUKUN. Kysyin uudelleen mitä laukkua hän tarkoittaa. Vastauksena oli, että no sen laukun, joka tulee pakata valmiiksi. Tajusin kyllä että hän tarkoitti laukkua, jonka otan sitten sairaalaan mukaan, kunhan kiusasin lisäkysymyksillä ja kysyin mitä laukussa tulisi olla johon hän ei enää osannutkaan vastata. Kulta oli vauvaoppaansa kyllä lukenut ja tiesi että joku laukku olisi näillä viikoilla jo hyvä pakata valmiiksi, sen tarkemmin ei kuitenkaan ollut miettinyt mistä laukusta oli kyse tai mitä matkaan kannattaa ottaa. Ja enhän minä mitään laukkua vielä ole pakannut, meidän perheessä lähdöt ovat aina nopeita ja pakkaaminen jää viime tinkaan. Kunhan kamera on mukana, muut saa sitten haettua kotoa jos jotain unohtuu.

Ensi keskiviikkona on seuraava lääkäri. Vauva oli viime viikolla vähän pienempi verrattuna edellisten viikkojen mittauksiin verrattuna, toivottavasti kasvu on nyt jatkunut normaalisti. Minua rauhoittaa päästä ultraan, varsinkin kun esikoisen syntymän viikot (35+4) lähestyvät. Tuo päivä on taas yksi rajapyykki tässä odotuksessa.