Avattu äitiyspakkaus sohvalla iskee menetyksen kipeitä piikkejä. Juoksurattaat ja kaukalo kellarissa saavat hautautua pinnasängynsuojuksen, pörröisen karhuhaalarin ja viikattujen vauvanvaateiden alle. Rutistan pinnasängyssä odottanutta nallea. Heitän lahjaksi saadun pikkuenkelin nurkkaan, suojelusenkeli oli jossain aivan muualla kun sitä olisi tarvittu.

Pienet tossut hyllynpäällä vaihtuvat kynttilään ja kuvaan vauvasta kapaloituna, punaisia ruusuja rinnalla. Ainoaan kuvaan, joka meillä sinusta koskaan tulee olemaan.

Seurasin koko raskausaikani odottavien äitien blogeja, itse en kuitenkaan saanut kirjoitettua omaa. Yksi toisensa jälkeen odotus muuttui äitiydeksi ja pikku tuhisijoiden kuvia ilmestyi isojen vatsojen sijaa. Missä sinä olet nyt pikkuiseni? Äidin ja isän syli on niin tyhjä.