"Minulla on todella ikäviä uutisia"

Elämän loppu, tämän ajan alku. Pieni sydän ei enää sykkinyt, pikkuruiset kantapäät eivät enää koputelleet kylkiin. Aika pysähtyi, jäi vain hiljaisuus ja huutoni.

Synnytys käynnistyi tasan kuukautta ennen laskettua aikaa. Hätäinen pikkumies, isäänsä ja äitiinsä tullut. Täynnä intoa ja odotusta kaahasimme aamulla kohti naistenklinikkaa. Ei sentään hätävilkut päällä, kuten olimme vitsailleet. Odotetuin joululahjamme olisi pian täällä, pian pikkuapina olisi sylissämme. Yhdeksän tunnin kuluttua silitimme posken nukkaa iho vasten ihoa. Koitimme painaa mieleemme pienet varpaat, isin nenän, äidin leuan, kaiken mitä halusimme vauvastamme ikinä muistaa. Hän oli jo poissa.

Missä ja miksi? Sitä en saa koskaan tietää.