Sisälläni kasvaa jotain ihmeellistä ja uskomatonta. Yön aikana toivo ja usko tulevaan ovat vahvistuneet. Päätin että uskallan nauttia raskaudesta, pidän itsestäni ja uudesta onnesta niin hyvin huolta kuin vain osaan. Uskallan rakastaa alusta alkaen, raskausaika on lahja, jonka tuleva pienokaiseni minulle antaa kasvaessaan yhdeksi meistä. Tulevaa en voi ennustaa mutta tässä hetkessä voin elää ja ottaa siitä kaiken irti. Toivon tunteen ja voiman jatkuvan edes huomiseen. Olen äärettömän onnellinen mutta myös hyvin peloissani.

Mieheni oli kauhuissaan nähdessään positiivisen testin. Kauhuissaan siksi että kaikki hänen pelkonsa konkretisoituivat raskausuutiseen. Pelko myös minun menettämisestäni. En varmasti koskaan osaa täysin ymmärtää miltä hänestä on tuntunut nähdä minun menevän tajuttomaksi, sinertyvän ja kouristelevan vain hetki sen jälkeen kun olimme kuulleet menettäneemme vauvamme. Hän oli lähellä menettää meidät molemmat. Toivon että hänkin uskaltaa uskoa parempaan.